Sami Pakarinen
johtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto
Kuva: EK
Suomen reaalinen bruttokansantuote henkeä kohden on tällä hetkellä matalammalla tasolla kuin vuonna 2007. Viime vuosina vaimean kokonaistaloudellisen kehityksen lisäksi tasoa on laskenut voimakkaasti kasvanut väestö, joka heijastuu asukasta kohden laskettuun bruttokansantuotteeseen. Henkeä kohden lasketun elintason heikko kehitys pitkällä aikavälillä on todellinen haaste yhteiskunnalle, koska pienempi kansantalous ei voi kannatella suurta julkista sektoria.
Onko nyt kuitenkin tapahtumassa kasvun näkökulmasta muutos parempaan? Ja uskallammeko edes ajatella kasvun näkökulmasta positiivisen yllätyksen mahdollisuutta näin monen kehnon vuoden jälkeen?
Entä jos Suomen talous kasvaakin 3–4 prosentin vauhtia seuraavan parin vuoden aikana? Äkkiseltään mahdottomalta kuulostava ajatus, mutta kun sitä pureksii hetken, ihmismieli alkaa etsiä syitä, miten tuo voisi edes toteutua. On päivänselvää, että maailmantalouden vaikutus on kasvun toteutumiseen suuri. Siitä huolimatta noin suuri kasvulukema ei ole täysin mahdoton ajatus. Vuonna 2017 Suomen talous kasvoi 3,3 prosenttia.
Kerrataan asetelma. Takana on kuivat 17 vuotta. Suomalaisten kuluttajien mielialat ovat painuneet eurooppalaisessa vertailussa alas sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi toistamiseen Ukrainaan. Luottamuksen ja kulutuksen kasvulle on siis rekyylinomaista painetta.
Investoinnit, etenkin asuinrakennusinvestoinnit, ovat pudonneet 1990-luvun laman tasoille. Korkoshokin suomalaiset ottivat vastaan nopeasti, mutta nyt helpotus sataa vastaavasti jo laariin. Luotonkysyntä sekä kotitalouksien että yritysten piirissä on piristynyt selvästi kevään aikana. Hallituksen tekemät uudistukset työmarkkinoille, verotukseen sekä luvitukseen luovat otollisen maaperän kasvun vauhdittumiselle suhdanteen kääntyessä.
Kun mahdottomalta tuntuvaa ajatusta Suomen nopeasta talouskasvusta ryhtyy pohtimaan, herää mieleen väistämättä kysymys: Voiko otollisempaa hetkeä nopeammalle talouskasvulle syntyä kuin nyt?
On selvää, että noin yhden prosentin potentiaalinen kasvu-ura antaa raamin, mutta yksittäisinä vuosina voidaan päästä selvästi nopeampaan kasvuun. Väitän, että meidän ei Suomessa pitäisi tyytyä puhumaan vain prosentin vuosittaisesta kasvusta vaan uskaltaa ajatella nopeampaa kasvua.
Tämä laajentaa tajuntaa, luo toiveikkuutta ja suuntaa katsetta mahdollisuuksiin. Juuri tätä uudistuva Suomi nyt tarvitsee. Kitulias kasvu ei ole kirkossa kuulutettu. Tuotantopotentiaalia voidaan myös kasvattaa. Siihen meidän kaikkien pitäisi tähdätä.
Lähdetään siitä ajatuksesta, että ensi vuonna noususuhdanne ottaa vain enemmän tuulta alleen ja talous lähtee vetämään kunnolla.
